Birgitta Wulfin ajatuksia

 Kuulin tänään erään nuoren kuolemasta. Tätä nuorta ei kukaan osannut  auttaa. Kokonaisvastuu nuorten auttamisesta on hukassa. Viekö korona nyt kaiken huomiomme, lapset ja  nuoret jätetään yksin avun ulottumattomiin.  Tämän ihmisen elämä  elämä oli liian lyhyt, nuorten hätää ei tunnu kuulevan kukaan. Jo presidenttimmekin on sanonut ettei entiseen ole paluuta, missä viipyy uusi tapamme toimia ja ajatella asioita? Nuoremme eivät näe tulevaisuutta edessään jos emme näytä heille uusia väyliä elämään. Korona tuli kertomaan meille muutakin kuin turvavälien, maskien ja käsidesin käytön välttämättömyyden. Se tuli kertomaan uudenlaisesta suhtautumisesta toisiimme. Emme ole pelkästään terveitä,  tai koronapandemiaan sairastuneita. Olemme ihmisiä. Kuinka monen nuoren pitää vielä kuolla ennenkuin avaamme heille portit uutdenlaisen ajattelutavan äärelle? Näiden nuorten herkät ja haavoitetut sielut etsivät väylää joilla toteuttaa itseään. Antakaamme heille siihen mahdoll...

  Monet vanhemmat maassamme ovat  lastensuojelun tarkkailun alaisena ja he joutuvat taistelemaan  oikeudesta  lapsiinsa.    Lastensuojelun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin  tukea vanhempia heidän tärkeässä työssään  lastensa vanhempina. Maailma  perheiden ympärillä muuttuu koko ajan ja perheet pyörivät melkoisessa karusellissa  eri viranomaisten pyörittäessä heitä äitiysneuvolasta alkaen. Jokainen äiti ja vanhempi haluaa  rakastaa lastaan  ja  tarjota tälle parhaimmat lähtökohdat elämästä selviämiseen. Jos äidit tai vanhemmat väsyvät lastensa kanssa,  se on aivan normaalia, he  tarvitsevat vain  apua. Äidit tarvitsevat apua kodinhoidossa, äidit etsivät kuulevia korvia,  auttavia käsiä, myötätuntoisia viranomaisia. Äidit tarvitsevat ymmärtäviä katseita, hyväksyviä asenteita heitä kohtaan.  Lapsi on monelle äidille portti elämään, vaikka he olisivatkin  sitä ennen sortuneet huumeisiin tai...

 Nyt on ihmiskunnan pysähtymisen hetki. Olemme hamunneet  ympärillemme materiaa ja tuhonneet samalla surutta  ekosysteemiämme, luonnon monimuotoisuutta. Me tarvitsemme luontoa voidaksemme elää, mutta luonto ei tarvitse meitä.  Halumme muuttaa ja valjastaa kaunis  planeettamme vain meidän käyttöömme on tiensä päässä. Meidät nyt suorastaan pakotetaan muuttamaan käytöstämme, halusimmepa sitä tai emme. Jokainen meistä on vastuussa omista teoistaan, ei kukaan muu. Muutos käytöksestämme lähtee meistä jokaisesta, sinusta ja minusta. Emme voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta joihinkin kyllä. Ilokseni olen huomannut kaikenlaisen tavaran kierrättämisen  lisääntyneen. Moni on myös vähentänyt veden ja sähkön kulutusta. Monet liikkuvat polkupyörällä tai kävellen lähikauppaan, autoa ei oteta niin herkästi käyttöön. Olemme hitaasti mutta varmasti menossa kohti luontoa säästävämpää elämäntapaa kohti. Joulun sanomaan liittyy yhdessäoloa ja läheisyyttä. Jospa tänä jouluna ...