Birgitta Wulfin ajatuksia

  Monet vanhemmat maassamme ovat  lastensuojelun tarkkailun alaisena ja he joutuvat taistelemaan  oikeudesta lapsiinsa.    Lastensuojelun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin  tukea vanhempia heidän tärkeässä työssään lastensa vanhempina. Maailma  perheiden ympärillä muuttuu koko ajan ja perheet pyörivät melkoisessa karusellissa eri viranomaisten pyörittäessä heitä äitiysneuvolasta alkaen. Jokainen äiti ja vanhempi haluaa  rakastaa lastaan ja  tarjota tälle parhaimmat lähtökohdat elämästä selviämiseen. Jos äidit tai vanhemmat väsyvät lastensa kanssa, se on aivan normaalia, he  tarvitsevat vain  apua. Äidit tarvitsevat apua kodinhoidossa, äidit etsivät kuulevia korvia, auttavia käsiä, myötätuntoisia viranomaisia. Äidit tarvitsevat ymmärtäviä katseita, hyväksyviä asenteita heitä kohtaan. Lapsi on monelle äidille portti elämään, vaikka he olisivatkin  sitä ennen sortuneet huumeisiin tai alkoholiin, ei heitä siitä tarvitse loppu...

 Kukaan meistä ei ole voinut välttyä kuulemasta, mitä lastensuojelun rintamalla tapahtuu. Lapsia karkaa laitoksista, lapsia otetaan huostaan väärin perustein, perheitä ei auteta, tehdään nimettömiä ilmiantoja lapsista ja perheistä. Läheiset eivät saa tavata huostaanotettuja lapsiaan, tai jos saavat niin valvotusti ja jotkut vain muutaman tunnin kerrallaan. Läheiset voivat joutua matkustamaan satojenkin kilometrien päähän saadakseen tavata lapsiaan. Lapset saatetaan sijoittaa kauaksi kotoaan ja sisarukset eri perheisiin.  Lastensuojelussa kiistellään vallasta, kenen kuuluu ja kuka saa lapsia hoitaa. Hoitavat tahot, kuten sijaiskodit ja -perheet saavat  korvauksia huostaanotettujen lasten hoidosta, mutta yhteiskunnalla ei tunnu oleva rahaa tukea perheitä. Lapsen lähellä olevia olevia läheisiä ei juurikaan huomioida. Yleinen luulo on että huostaanotot ovat tarpeellisia ja niitä tehdään vain silloin kun se on välttämätöntä. On tietenkin perheitä, joiden kyky ja taito ei ...