Birgitta Wulfin ajatuksia

 Kuulin tänään erään nuoren kuolemasta. Tätä nuorta ei kukaan osannut  auttaa. Kokonaisvastuu nuorten auttamisesta on hukassa. Viekö korona nyt kaiken huomiomme, lapset ja  nuoret jätetään yksin avun ulottumattomiin.  Tämän ihmisen elämä  elämä oli liian lyhyt, nuorten hätää ei tunnu kuulevan kukaan. Jo presidenttimmekin on sanonut ettei entiseen ole paluuta, missä viipyy uusi tapamme toimia ja ajatella asioita? Nuoremme eivät näe tulevaisuutta edessään jos emme näytä heille uusia väyliä elämään. Korona tuli kertomaan meille muutakin kuin turvavälien, maskien ja käsidesin käytön välttämättömyyden. Se tuli kertomaan uudenlaisesta suhtautumisesta toisiimme. Emme ole pelkästään terveitä,  tai koronapandemiaan sairastuneita. Olemme ihmisiä. Kuinka monen nuoren pitää vielä kuolla ennenkuin avaamme heille portit uutdenlaisen ajattelutavan äärelle? Näiden nuorten herkät ja haavoitetut sielut etsivät väylää joilla toteuttaa itseään. Antakaamme heille siihen mahdoll...

  Monet vanhemmat maassamme ovat  lastensuojelun tarkkailun alaisena ja he joutuvat taistelemaan  oikeudesta  lapsiinsa.    Lastensuojelun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin  tukea vanhempia heidän tärkeässä työssään  lastensa vanhempina. Maailma  perheiden ympärillä muuttuu koko ajan ja perheet pyörivät melkoisessa karusellissa  eri viranomaisten pyörittäessä heitä äitiysneuvolasta alkaen. Jokainen äiti ja vanhempi haluaa  rakastaa lastaan  ja  tarjota tälle parhaimmat lähtökohdat elämästä selviämiseen. Jos äidit tai vanhemmat väsyvät lastensa kanssa,  se on aivan normaalia, he  tarvitsevat vain  apua. Äidit tarvitsevat apua kodinhoidossa, äidit etsivät kuulevia korvia,  auttavia käsiä, myötätuntoisia viranomaisia. Äidit tarvitsevat ymmärtäviä katseita, hyväksyviä asenteita heitä kohtaan.  Lapsi on monelle äidille portti elämään, vaikka he olisivatkin  sitä ennen sortuneet huumeisiin tai...

 Nyt on ihmiskunnan pysähtymisen hetki. Olemme hamunneet  ympärillemme materiaa ja tuhonneet samalla surutta  ekosysteemiämme, luonnon monimuotoisuutta. Me tarvitsemme luontoa voidaksemme elää, mutta luonto ei tarvitse meitä.  Halumme muuttaa ja valjastaa kaunis  planeettamme vain meidän käyttöömme on tiensä päässä. Meidät nyt suorastaan pakotetaan muuttamaan käytöstämme, halusimmepa sitä tai emme. Jokainen meistä on vastuussa omista teoistaan, ei kukaan muu. Muutos käytöksestämme lähtee meistä jokaisesta, sinusta ja minusta. Emme voi vaikuttaa kaikkiin asioihin, mutta joihinkin kyllä. Ilokseni olen huomannut kaikenlaisen tavaran kierrättämisen  lisääntyneen. Moni on myös vähentänyt veden ja sähkön kulutusta. Monet liikkuvat polkupyörällä tai kävellen lähikauppaan, autoa ei oteta niin herkästi käyttöön. Olemme hitaasti mutta varmasti menossa kohti luontoa säästävämpää elämäntapaa kohti. Joulun sanomaan liittyy yhdessäoloa ja läheisyyttä. Jospa tänä jouluna ...

Kadotettujen lasten asiantuntijaryhmästä koostunut isoäitien ryhmä ei anna periksi  kadotetut lapset Vaadimme eduskunnan teettämään selvityksen lastensuojelun nykytilasta, että ne lapset jotka eivät  lastensuojelua laitoksissa tai sijaisiperheissä enää tarvitse pääsisivät kotiin tai läheistensä hoiviin. Tällaista selvitystä ei ole ennen tehty. Kun lapsi otetaan huostaan, se on äärimmäinen keino saada perheen tilanne rauhoittumaan. Me isoäidit emme luovuta, sillä osa meistä on kadottanut yhteytensä lastenlapsiinsa, ja me viemme oman historiamme mennessämme. Sitä emme voi sallia, joten taistelumme nykytilaselvityksen saamikseksi jatkuu! Tässä Krista Kiurin vastaus esittämäämme selvityspyyntöön vuosi sitten, lasten oikeuksien päivänä 20.11.19. Tähän vastaukseen emme tyydy!  Krista Kiurun vastaus  

 Suosittelen katsomaan! Lapset ovat hypänneet sydämeeni ja ihan sattumalta oli kirjastossamme tämä mielenkiintoinen ja nykyaikaan hyvin soveltuva mykkäelokuvalla on meille yhä sanomaa... Ajatuksia herättäviä hetkiä mykän  elokuvan parissa! https://www.youtube.com/watch?v=LQE0c1Zugx8

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne.  Maailmassa on tapahtunut niin paljon asioita joita ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa tapahtunut. Se on vaikuttanut syvälle mieleeni. Miten tästä eteenpäin. Ihminen on eksyksissä eikä tiedä minne se on nyt menossa. Olen kuitenkin löytänyt rakkauden ❤ Olen löytänyt rauhan. Olen löytänyt itseni. Olen löytänyt elämäni tarkoituksen - 66 vuotiaana.  Koskaan ei ole liian myöhäistä elää sitä elämää jota olet aina halunnut elää.  Meillä ei ole nyt kiire minnekkään. Meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme ja tärkein niistä om RAKKAUS!  Kun sen me kaikki löytäisimme  niin olisimme onnellisia,   Mitä rakkaus sitten on? Se on sisälläni oleva hyvänolon tunne. Se on tunne kun saat olla sellainen kuin olet. Se on tunne kun kohtaat tunteesi, löydät itsesi. Löydät oman paikkasi <3

Elämme kummallisia aikoja. Korona tuli meitä herättämään monella tavalla. Edelleenkään emme ole puuttuneet sen juurisyihin,  mikä on ilmeisesti eläinten syönnin lopettaminen. Onhan meillä ollut jo lintuinfulenssa, hullunlehmän tauti ja sikainfulenssa. Meitä on varoitettu jo monta kertaa, mutta me emme ole varoituksista piitanneet. Ihminen on kummallinen. Ja nyt kun maailma meni kiinni koronan takia, keväällä  perheet jäivät meillä yksin kotiin  tekemään etätöitä ja lapset jäivät kotiin käymään koulua etänä. Siinä ei kukaan  kuitenkaan ehtinyt miettimään miten lapsiperheet voivat kaiken keskellä. Syksyllä tuli koronatestien vuoro, jotka kangertelivat kunnasta riippuen ja jälleen lapset ja vanhemmat jäivät kotiin odottamaan testien tulosta. Kuinka monella lopulta oli nuhan ja yskimisen syynä korona, siitä ei liene juurikaan tietoa. Perheet väsyivät jatkuvaan kotonaoloon, jatkuvaan varuilla oloon, jos joku yskäisee kulman takana ja koronavirus hyökkää kimppuun ja tappaa...