Birgitta Wulfin ajatuksia

 Minua haastateltiin lastensuojelun asioista. Kerron tässä omakohtaisia kokemuksia elämäni varrelta. Miten olen saanut kokea huostaanoton vaikutuksia elämässäni. https://www.youtube.com/watch?v=ioKIG6c-vZI

 Kirjoitan tähän ajatuksiani, mitä tämä naistenpäivä tuo mieleeni. Sattui kuitenkin niin että juuri tänä päivänä tämä naisen juoksee monissa eri paikoissa, joten ehdi juuri nyt ajatuksiani tänne kirjoittamaan. Mutta niitä kyllä tulee. Jatkan kirjoittamista kun ehdin. Odottaahan....

 Monet pohtivat tänä päivänä, miksi täällä olemme. Tuliko korona meitä opettamaan uudesta tavasta elää?

  Monet vanhemmat maassamme ovat  lastensuojelun tarkkailun alaisena ja he joutuvat taistelemaan  oikeudesta lapsiinsa.    Lastensuojelun perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin  tukea vanhempia heidän tärkeässä työssään lastensa vanhempina. Maailma  perheiden ympärillä muuttuu koko ajan ja perheet pyörivät melkoisessa karusellissa eri viranomaisten pyörittäessä heitä äitiysneuvolasta alkaen. Jokainen äiti ja vanhempi haluaa  rakastaa lastaan ja  tarjota tälle parhaimmat lähtökohdat elämästä selviämiseen. Jos äidit tai vanhemmat väsyvät lastensa kanssa, se on aivan normaalia, he  tarvitsevat vain  apua. Äidit tarvitsevat apua kodinhoidossa, äidit etsivät kuulevia korvia, auttavia käsiä, myötätuntoisia viranomaisia. Äidit tarvitsevat ymmärtäviä katseita, hyväksyviä asenteita heitä kohtaan. Lapsi on monelle äidille portti elämään, vaikka he olisivatkin  sitä ennen sortuneet huumeisiin tai alkoholiin, ei heitä siitä tarvitse loppu...

 Kukaan meistä ei ole voinut välttyä kuulemasta, mitä lastensuojelun rintamalla tapahtuu. Lapsia karkaa laitoksista, lapsia otetaan huostaan väärin perustein, perheitä ei auteta, tehdään nimettömiä ilmiantoja lapsista ja perheistä. Läheiset eivät saa tavata huostaanotettuja lapsiaan, tai jos saavat niin valvotusti ja jotkut vain muutaman tunnin kerrallaan. Läheiset voivat joutua matkustamaan satojenkin kilometrien päähän saadakseen tavata lapsiaan. Lapset saatetaan sijoittaa kauaksi kotoaan ja sisarukset eri perheisiin.  Lastensuojelussa kiistellään vallasta, kenen kuuluu ja kuka saa lapsia hoitaa. Hoitavat tahot, kuten sijaiskodit ja -perheet saavat  korvauksia huostaanotettujen lasten hoidosta, mutta yhteiskunnalla ei tunnu oleva rahaa tukea perheitä. Lapsen lähellä olevia olevia läheisiä ei juurikaan huomioida. Yleinen luulo on että huostaanotot ovat tarpeellisia ja niitä tehdään vain silloin kun se on välttämätöntä. On tietenkin perheitä, joiden kyky ja taito ei ...

 Yhteiskunnan tahra on kirja joka kertoo 1940-1985 huostaanotetuista lapsista ja heidän elämästään sen aikaisissa koulukodeissa. Ote sivuilta "Mä karkasin sieltä koulukodista niin mut laitettiin putkaan siellä kymmenvuotiaana. Mä itkin siellä ja sanoin et päästäkää mut sinne käytävän putkaan. Mut laitettiin rautaoven taakse putkaan, jossa oli kalterit. Yksin sinne missä ei ollut minkäälaista ääntä. Ja vuorokausia pitivät siellä. "  Tämä on totisinta totta ennen vuotta 1985.  Onko tilanne muuttunut tuon vuosiluvun jälkeen? Lapsiamme on tällä hetkellä huostaanotettuina n. 18 000, kukaan ei tiedä heidän tarkkaa määrää. Lapset viettävät yhä laitoksissa aikaansa osin eristettyinä läheisistään. Vain ihminen voi olla niin julma ja ymmärtämätön pieniä lapsia kohtaan. Vanhemmat eivät saa tukea, vaikka avohuolto olisi ensisijainen apu perheille. Isovanhemmille tai muille läheisille ei lapsia anneta. Sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiheään tahtiin, kukaan ei tunnu ottavan vastuuta näi...

 Kuulin tänään erään nuoren kuolemasta. Tätä nuorta ei kukaan osannut  auttaa. Kokonaisvastuu nuorten auttamisesta on hukassa. Viekö korona nyt kaiken huomiomme, lapset ja  nuoret jätetään yksin avun ulottumattomiin.  Tämän ihmisen elämä  elämä oli liian lyhyt, nuorten hätää ei tunnu kuulevan kukaan. Jo presidenttimmekin on sanonut ettei entiseen ole paluuta, missä viipyy uusi tapamme toimia ja ajatella asioita? Nuoremme eivät näe tulevaisuutta edessään jos emme näytä heille uusia väyliä elämään. Korona tuli kertomaan meille muutakin kuin turvavälien, maskien ja käsidesin käytön välttämättömyyden. Se tuli kertomaan uudenlaisesta suhtautumisesta toisiimme. Emme ole pelkästään terveitä,  tai koronapandemiaan sairastuneita. Olemme ihmisiä. Kuinka monen nuoren pitää vielä kuolla ennenkuin avaamme heille portit uutdenlaisen ajattelutavan äärelle? Näiden nuorten herkät ja haavoitetut sielut etsivät väylää joilla toteuttaa itseään. Antakaamme heille siihen mahdoll...