Miksi läheiset vieraannutetaan lapsista ja varsinkin äidistä?

 Olen aivan liian monelta äidiltä saanut ihmeekseni  kuulla, etteivät he  saa enää tavata omia lapsiaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun lapsi on syystä tai toisesta  otettu huostaan.  En voi ymmärtää miten maassamme voidaan toimia näin. Äidit ovat vain saattaneet pyytää  apua tilanteeseensa jossa ovat olleet väsyneitä. Äidit ovat  pyytäneet apua kun heidän omat voimavaransa lasten kanssa ovat huvenneet. Kun näin tapahtuu tarpeeksi monelle äidille, eivät äidit enää uskalla lähteä pyytämään apua siinä pelossa, että heiltä viedään oikeus olla äiti lapsilleen. Puhumattakaan lasten suunnattomasta ikävästä ja  hänen tuhotusta lapsuudestaan  ilman oman äidin hoivaa ja vilpitöntä rakkautta. Myös isovanhemmilta saatetaan viedä oikeus nähdä ja tavata lastenlapsiaan. Lasten vieraannuttaminen läheisistään on  hiljaisesti hyväksytty maan tapa, mutta miksi näin yhä toimitaan?   Maamme lastensuojelu aiheuttaa myös suuria kärsimyksiä, vaikka toki se tekee myös paljon hyvääkin. Miksi äidit eivät saa tukea silloin kun he sitä  tarvitsevat? Tällaista tapahtuu myös erotilanteissa, äiti erotetaan lapsistaan koston vuoksi, lastensuojelun hiljaa hyväksyessä asian. Nämä unohdetut äidit itkevät laiminlyötyä äitiyttään koko elämänsä ajan. Niinkuin myös isovanhemmat, jotka vievät mennessään kokonaisen sukupolven elämäntarinan.   Näiden hiljaisten ja  hyväntahtoisten, kaikkensa antaneiden äitien  ja isovanhempien  olisi saatava  äänensä kuuluviin. Kuka palauttaisi näiden ihmisten ja varsinkin äitien, lastensuojelun tuhoaman  ihmisarvon?