Milloin me heräämme, onko kohta jo liian myöhäistä?

 Elämä maapallolla on muuttumassa ihmisen toiminnan seurauksena dramaattisesti. Ilmasto lämpenee, virukset ja bakteerit muuntautuvat, niinkuin myös  niiden vaikutukset ihmiseen. Emme voi tietää milloin jokin virus tai bakteeri ei suostukaan nujertumaan, vaan ottaa vallan lisääntyen hallitsemattomasti. Vielä on ihminen ollut askeleen edellä taistelussa näitä simin havaitsemattomia vihollisiamme vastaan. Luonto toimii kuitenkin omien lainalaisuuksien alla, emmekä voi tietää milloin se ottaa ihmisen yrityksistä huolimatta vallan itselleen. Ilmastonmuutos on tosiasia, sitä ei voi kukaan enää kiistää. Ilmaston lämpeneminen, aavikoituminen, eroosio, merenpinnan vaihtelut, luonnonmullistukset ja ihmisten hallitsematon lisääntyminen tekevät jo nyt elämisen mahdollisuudet monille eliölajeille mahdottomaksi. Taistelu elämisen oikeudesta on käynnissä mitä suuremmassa määrin, me ihmiset, eläinlajin kuninkaat, kuvittelemme että pystymme ottamaan planeettamme  haltuun kehittämämme tieteen  avulla. Ihminen puuttuu täysin epäolennaisiin asioihin, yrittäessään löytää itselleen mahdollisuuden säilyä yhtenä eliölajina planeetallamme. Vai ajatteleeko ihminen edes sitä? Materialismi ja oman edun tavoittelu tuntuu olevan liian monelle länsimaissa elävälle tärkeimmällä sijalla.  Ihmisen olemassaololle välttämätön vesi on jo tehnyt miljoonien ihmisten elämän vaikeaksi. Pidetäänkö ratkaisuna tähän ongelmaan maan alla kulkevia putkia ja veden siirtämistä muovipulloissa ristiin rastiin sinne missä veden saanti on vaikeutunut? Mitä tavallinen ihminen voi täällä tehdä, jotta ihminen voisi jatkaa täällä taivallustaan? Jokainen meistä ns. hyvinvointivaltiossa voisi tehdä paljonkin, jos se vaan haluaisi tai ymmärtäisi. Jokainen varmaan tietää ettei elämä maapallolla voi yksinkertaisesti jatkua näin. Materialismin synnyttämät jäteongelmat ovat meidän jokaisen vastuulla. Kuluttamisen vähentäminen on ehdoton edellytys ihmisen elämän mahdollistamiselle. Ehkä köyhyyden lisääntymisen mitalin toisena puolena on henkisyyden - elämän kunnioittamisen  ja sen arvostuksen nouseminen. Rakkauden uudelleen löytäminen  on kuitenkin elämän tarkoituksen suurin oivallus, löytäisimmepä sen uudelleen.