Birgitta Wulfin ajatuksia

 Suosittelen lukemaan tämän pienen, mutta sanoiltaan painavan kirjan. Kuinka viranomaiset voivatkaan toimia niin vastoin kaikkia lakeja ja säädöksiä. Kirjan kertomus on tosi. tilaa kirja tästä , tai tästä e-kirjana  viranomaisten mielivallalla ei ole rajoja.                                                    .

  Sain kaksoset v 1981, 40 vuotta sitten. Lapset olivat ensimmäiseni, joten kokemusta äitinä olosta minulla ei ollut, saati kaksosten äitinä. Lapsen saaminen on suuri asia perheessä, se muuttaa täysin ihmisen elämän, varsinkin äidin elämän. Moni asia jota piti   itsestään selvyytenä, esimerkiksi nukkumista, oli nyt vain muisto. Varsinkin kaksoset, jotka ovat pieniä kotiin tullessaan, vaativat jatkuvasti huomiota. Koti täyttyikin jatkuvista itkun äänistä, imettämisestä, pyykinpesusta ja lasten hyssyttämisestä. Olin väsynyt, sillä toisella lapsella oli koliikki, jonka vuoksi lapsi huusi melkein kaiken hereilläolo aikansa.  Kun lapset kasvoivat ja lähtivät liikkumaan jäin lasten kanssa yksin. Lasten valloittaessa maailmaa, valloittivat he myös kodin! Milloin oli pesukoneen poistovesiletku vedetty lattialle  wc-pytystä, jolloin oli ihana luistella likavedessä vessan lattialla! Milloin he purivat toisiaan ja olivat muutenkin tukkanuottasilla, riitelivät leluista. Jou...

  Käännän kylkeä puolelta toiselle, on jo aamuyö, ajatukset rämpii tapahtumissa, kyyneleet kastelevat tyynyn. Näin on elämäni mummina ollut jo seitsemän vuotta. Miksi  miksi  - huutaa moraalisuus ja eettisyys. Miksi elämäni mummina on lastensuojelun viranomaisen toimesta saatu näin halveksittavaan tilaan. Enkö yht`äkkiä olekaan normikansalainen.  Suomi, miksi lastensuojelun virkamiehesi alistaa, syrjii ja vainoaa minua? Olen itsestäni riippumattomista syistä pakkotoimenpiteiden uhri, ILMAN selvityksiä tai tutkintaa minut on tuomittu elinkautiseen. Uni ei tule, ajatukset eivät anna rauhaa. On vain kysymyksiä… Miksi valtaa käytetään yksittäisen viattoman kansalaisen elämänlaatua heikentävään tilaan….? Mitä pahaa olen tehnyt, enkö olekaan haluttu kansalainen, vaikka isäni taisteli kalliilla verellään Suomea vapaaksi? Minun pitäisi olla nauttimassa ansaittuja  onnellisia vanhuudenpäiviä lastenlasteni kanssa, harrastaa lempiharrastuksiani. Mutta EI, taas huomenna vää...

  Kuolema ja kaikki siihen liittyvä on  kiehtonut minua aina. Siinä on jotain joka puhuttaa, jotain niin lopullista ja pysäyttävää.  Meistä jokainen joutuu täältä joskus lähtemään, elämä päättyy kuolemaan ihan meillä jokaisella. Viime aikoina  tämä aihe on muuttanut ajatuksissani muotoa. Olen tavannut aivan liian monia lhmisiä joiden läheinen ei ole enää jaksanut, vaan on lähtenyt täältä oman käden kautta. Eräässä perheessä  jopa kaksi  läheistä oli päättänyt jättää maallisen vaelluksensa itse.  Itsemurha  on vaiettu asia, siitä ei puhuta. Siitä ei  saa puhua. He jotka ovat päättäneet jättää meidät, vievät mennessään sen tuskan jonka vuoksi he täältä lähtivät. Joku  itsemurhan tehneistä jättää viestin, joku taas lähtee aivan yllättäen. jättäen läheiset yksin raskaiden ja suunnattoman ahdistavien  kysymysten äärelle. Miksi? Yhteistä kaikille näille ihmisille on se että heillä ei ole ollut hyvä olla, heitä ei oltu kuultu tai  he...

  Saan jatkuvasti viestejä ihmisiltä joilta on lapset otettu huostaan. Viestejä tulee äideiltä, isiltä, isoäideiltä ja muilta lasten läheisiltä. Suuri  tuska sydämessäni luen heidän viestejään. Tiedättekö miten paljon olen kuullut äitien surullisia tarinoita siitä kun he ovat vielä imettäneet lapsiaan ja lapset on  riistetty suoraan heidän rinnoiltaan. Äidit ovat kyselleet minulta että mitä he tekevät kun rintoja pakottaa ja heillä on suunnaton ikävä lapsiaan. Voisinko minä mitenkään auttaa heitä?  Valitettavasti en voi auttaa heistä ketään. Voin vain tuntea  ääretöntä tuskaa ja myötäelää  heidän puolestaan sekä  kirjoitella  näistä asioista eri lehtiin  mielipidekirjoituksia , joita onneksi julkaistaan. Näitä löytyy enemmänkin -  tässä  ja myös   kirjoitus lastensuojelubisneksestä . Lastensuojelumme ei auta lapsia sen kummemmin kuin perheitäkään. On tietenkin tapauksia jolloin lapsi tarvitsee välittömästi apua, esim....

Tässä on nyt kaikki sanottavani. Viimeisin tieto minkä lastensuojelun piiristä koin, oli nuoren äidin tekemä  itsemurha. Äidin takana oli huostaanotto taustaa, josta hän ei koskaan toipunut. Minulla oli vielä yksi tyhjä lauta vailla tekstiä ja tuon nuoren äidin teko sai minut pysähtymään. Kuinka pitkälle voivat viranomaiset toimissaan mennä? Lastensuojelu ei toimi. Siitä kertokoon enemmän Leeni Ikonen  https://leeniikonen.fi/2021/07/18/lastensuojelun-huolenpitoa-huomioiko-unicef-kuoleman-riskin/  

Leeni Ikonen tietää mistä puhuu  paina tuosta tekstistä niin pääset Leenin sivuille.  Lapsemme ikävöivät  laitoksissamme, perhekodeissa ja sijaisperheissä läheisiään, eikä Suomi tunnu tekevän asialle mitään....