Birgitta Wulfin ajatuksia

Juuri ennen tämän kuvan ottoa  kohtasin  ihmisen joka teki minut hyvin onnelliseksi. Miten suuri voikaan olla toisen ihmisen vaikutus hyvinvointiimme. Me tarvitsemme yhä enemmän toistemme läheisyyttä, kosketusta  ja hyväksyntää. Tämä kuva muistuttakoon  minua yhä niistä  tunteista joita olen saanut  kokea. Tämän postaukseni välityksellä haluankin välittää aurinkoisia tuulahduksia ja onnellisia kohtaamisen hetkiä ihan  teidän jokaisen sydämeen <3

 Olen kehittänyt Roskisnallehahmon vuonna 2000 ja se on yrittänyt saada ääntään kuuluviin kaikki nämä vuodet. Tässä sivuni, mitä kaikkea  hahmoni voisi tehdä  roskisnalle.fi .  Hahmoni syntyyn liittyy oma elämäni tarina, mitä kaikkea olen saanut elämässäni  kokea. Haluan rohkaista kaikkia muitakin, joilla on ollut elämässään paljon vastoikäymisiä, tehkää jotain, jos tunnette että menneisyytenne varjot eivät jätä teitä rauhaan. Minä kirjoitan siitä nyt kirjan. Ja miten helppoa se lopulta onkaan kun asiaan paneutuu! Tunnen samalla kuinka varjot alkavat väistyä elämäni tieltä ja valo pääsee loistamaan varjojen takaa. Valoisaa loppuelämää kaikille, varjoista huolimatta!

  Perheet ja heidän mahdollisuutensa hoitaa itse lapsiaan on ollut julkisena puheenaiheena jo pitkään. Mieleen herää kysymys mitkä ovat lopulta vanhempien oikeudet? Vanhemmilla pitäisi esimerkiksi olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten heidän lapsensa suorittavat oppivelvollisuutensa, varsinaista koulunkäyntipakkoahan meillä ei ole. Lapset saavat suorittaa oppivelvollisuutensa myös kotona,  kunhan vanhemmat  huolehtivat sen toteutumisesta, se on laissa kirjoitettu oikeus. Ovatko perheemme joutuneet lastensuojelun ajojahdin uhreiksi? On paljon muitakin syitä lasten kotoa riistämiseen. Vanhemmat eivät esimerkiksi välttämättä saa   valita vaihtoehtoisia hoitomuotoja lapselleen, jos he katsovat sen lastensa parhaaksi hoitomuodoksi. Toki näissäkin hoitomuodoissa pitää ottaa huomioon  mahdollinen lääketieteellisen hoidon tarve. Parhaiten vaihtoehtoiset hoitomuodot toteutuvat lääketieteen kanssa yhteistyössä, monet lääkärit toimivatkin hyvässä yhteistyössä esim...

Elämme aikaa jollaista emme ole ennen eläneet. Kukaan meistä  ei voi tietää mitä meillä on edessä. Kevättä meillä ei juuri ollut. Räystäistä ei tippunut vesi, lumet eivät sulaneet eivätkä purot solisseet. Koko luontomme oli hämmennyksen vallassa. Onneksi linnut jaksoivat laulaa ja luoda toivoa tulevaan.  Se minkä olemme unohtaneet, on  meidän selviytymisemme maapallon asukkaana ja yhtenä eliölajina, muiden eliölajien joukossa. Me täällä länsimaissa olemme valjastaneet elämämme sähkön ja  teknologian varaan. Luotamme sokeasti siihen että kehittämämme infrastruktuuri takaa meille ikuisen ja helpon elämän. Luotamme siihen että vettä riittää ja pystymme ravitsemaan itsemme luonnon antimilla, että elämämme jatkuu niinkuin tähänkin saakka. Uskomme vakaasti siihen että olemme turvassa eikä meitä mikään uhkaa. Portugalin  ja Espanjan laaja sähkökatkos osoitti kuitenkin sen, että järjestelmämme voi romahtaa mikä hetki tahansa. Olemme rakentaneet elämämme sähkön varaan ja...

  Monet ihmiset ovat joutuneet ennennäkemättömään  ahdinkoon tukien leikkausten vuoksi. Leikkauksista kärsivät eniten  kaikki ne ihmiset,  joilla on ollut ennestäänkin taloudellisesti vaikeaa. Kukaan ei tunnu ottavan  koppia näiden ihmisten tilanteesta. Jokainen heistä saa tulla toimeen miten parhaakseen näkee, tämä on todella anteeksiantamaton teko kaikille leikkausten kohteeksi joutuneille ihmisille. Vielä viime vuonna olimme maailman onnellisin kansa, nyt ainakaan ei onnellisuudesta voi puhua monessakaan perheessä. Kun valtiolla on velkaa, miksi siitä rankaistaan niitä ihmisiä joilla oli jo ennestääkin pienet, juuri ja juuri toimeentuloon riittävät tulot? Nyt nämä ihmiset kuormittavat toimeentuloluukkuja ja leipäjonoja. Kenen on vastuu näiden ihmisten elämänlaadusta? Valtion, kuntien, kolmanen sektorin vai onko ihmisen itse tehtävä jotain? Töihin ei välttämättä pääse ja jos pääseekin,  ihmisiltä vaaditaan täyttä työkykyä ja yli inhimillisiä kykyjä töistä...

  Olen seurannut maailman menoa, sen seuraamiselta ei nyt kukaan välty. Onko raha ja sen valta  vienyt meiltä mahdollisuuden tai kyvyn nähdä toisin? Kaikesta pitää maksaa ja yhä useamman tulot pienenevät tekoälyn ja tietotekniikan kehittymisen  myötä.  Yhteiskuntamme leikkaa ja säästää kaikessa missä se vain pystyy. Meitä ollaan ajamassa todella ahtaalle. Ja meidän pitäisi vielä tehdä lapsia. Minkälainen on nyt jo täällä elävien lastemme tulevaisuus, sitä moni pohtinee. Vanhempien pitäisi tehdä yhä enemmän töitä, koska he jotka saavat  töitä vielä tehdä, heillä sitä on riittämiin. Liiankin kanssa. Lapsille ollaan suunnittelemassa yhä suurempia päiväkoteja, perhepäivähoitajia on vaikea saada. Tulee väkisinkin mieleen kysymys, minne me olemme menossa, tai mitä kohti me olemme menossa? Mikä on elämämme tarkoitus? Minkälaisen maailmaan me haluamme lapsillemme jättää?  Onko nyt tullut aika lähteä ajattelemaan toisin? 

 Juurettomia, kodeistaan riistettyjä  lapsia on paljon,  lapsia jotka eivät tiedä paikkaansa. Yksinäisiä, onnettomia lapsia.  Lapsia joiden koti saattaa vaihtua moneenkin kertaan heidän elämänsä aikana. Jokainen voi kuvitella miltä lapsesta tuntuu kun syli johon piti luottaa, ei olekaan pysyvä. Miten sellainen lapsi voi luottaa ihmisiin ja rakentaa maailmaa, jonka perusluottamus  ihmisiin on viety? Onko vanhemmilta kadonnut kyky kohdata lapsensa? Vai puuttuuko yhteiskuntamme väärällä tavalla perheiden kohtaamiin ongelmiin? Missä on naapuriapu, sukulaiset, lapsen läheiset? Onko rakkaus lapsiimme kadonnut? Meidän tulee löytää itsestämme se lämpö, inhimillisyys ja myötätunto  mitä lapsemme tarvitsevat. Lapsemme kaipaavat toisenlaista elämää, ei sellaista elämäntapaa jota me heille nyt tarjoamme. Lapsemme haluavat pysähtyä elämän ihmeiden äärelle.  Mutta mitä me heille nyt tarjoamme? Kiireisiä aamuja, koska vanhempien on lähdettävä töihin tai he ovat muuto...

 Elämä maapallolla on muuttumassa ihmisen toiminnan seurauksena dramaattisesti. Ilmasto lämpenee, virukset ja bakteerit muuntautuvat, niinkuin myös  niiden vaikutukset ihmiseen. Emme voi tietää milloin jokin virus tai bakteeri ei suostukaan nujertumaan, vaan ottaa vallan lisääntyen hallitsemattomasti. Vielä on ihminen ollut askeleen edellä taistelussa näitä simin havaitsemattomia vihollisiamme vastaan. Luonto toimii kuitenkin omien lainalaisuuksien alla, emmekä voi tietää milloin se ottaa ihmisen yrityksistä huolimatta vallan itselleen. Ilmastonmuutos on tosiasia, sitä ei voi kukaan enää kiistää. Ilmaston lämpeneminen, aavikoituminen, eroosio, merenpinnan vaihtelut, luonnonmullistukset ja ihmisten hallitsematon lisääntyminen tekevät jo nyt elämisen mahdollisuudet monille eliölajeille mahdottomaksi. Taistelu elämisen oikeudesta on käynnissä mitä suuremmassa määrin, me ihmiset, eläinlajin kuninkaat, kuvittelemme että pystymme ottamaan planeettamme  haltuun kehittämämme tiet...

 Meitä ovat hallinneet jo pitkään kovat arvot, näitä arvoja  on mitattu pelkästään rahassa. Missä ovat inhimillisyyden ja välittämisen mittarit ihmisen hyvinvoinnin edistäjinä ja määrittäinä? Politiikka on yksinkertaistettuna ihmisen kehittämä tapa hoitaa yhteisiä asioitamme ja siihen kuuluu myös ihmisten auttaminen ja heidän tukemisensa erilaisissa vaihtelevissa elämäntilanteissa vauvasta vaariin. Kaveria ei jätetä, on jo kuuluisaksi tullut lausahdus, mutta olemmeko nyt kuitenkin jättämässä kaverimme? Kaikkeen toimintaan ei tarvitse kuitenkaan sotkea politiikkaa, jo pelkkä naapuriapu on saatava takaisin! Muistan itse muutaman vuosikymmenen takaa kun menin lainaamaan naapurista sokeria, miten hyvältä tuntuikaan  viedä samaiseen naapuriin siitä hyvästä muutama leivonnainen kiitokseksi.  Tällainen inhimillinen vuorovaikutus on saatava takaisin! Olen varma että me kaikki voisimme silloin paljon paremmin ja oppisimme näin  tuntemaan  myös naapurimme. Monet vaiv...

  Aivan sattumoisin tai algoritmien vuoksi puhelimeeni ponnahti kirja nimeltä  Karhunpesä. En  tiennyt koko kirjasta aiemmin  yhtään mitään. Hankin kirjan  kiinnostuen sen sanomasta, luinkin sen kolmessa osassa, vaikka  kirjassa   on yli 300 sivua!  Innostuin niin kovasti lukemaan sitä, että yöt menivät kirjaa lukiessa, kun en voinut jättää sitä keskenkään.   Innostukseni kirjan lukemiseen johtui siitä etten ole kenenkään sosiaalityöntekijän kuullut kirjoittavan kirjaa työstään lastenkodissa. T ässä kirja  karhunpesästä Kirja alkaa mielenkiintoisesti siitä kun Sirkku saa lastenkodista sosiaalityöntekijän paikan, vaikkei hän ilmeisesti sitä niin hirveästi haikaillut. Mutta johtaja tuntui niin charmantilta ja työyhteisö niin rennolta, että hän vastasi kutsuun myöntävästi ja aloitti työnsä Karhunpesän lastenkodin sosiaalityöntekijänä vuonna 1991. Olen itse henkilökohtaisesti  ollut "toisella puolella" lastensuojelua, eli olen...

 Haluan tuoda julkiseen ja avoimeen keskusteluun lastensuojelun kauheuksia, mitkä ovat tätä päivää lastensuojelussa. Eräällä isoäidillä on erään kaupungin vuosien omakohtainen kokemus lastensuojelusta isoäitinä ja oheishuoltajana. Hän on  joutunut eristetyksi lapsenlapsistaan vuosien ajaksi, samoin lasten vanhemmat ja koko suku sekä kummit. Häntä alkoi  asianosaisena  kovin kiinnostamaan mitä suomalaisessa lastensuojelussa oikein tapahtuukaan. Lastensuojelun käytännöt osoittautuivat uskomattomiksi julmuuksiksi, joita suuri yleisö ei edes usko. Näitä tosiasioita hän haluaa isoäitinä tuoda esille julkisuuteen. Ongelmat ovat etenkin  sijaisperhehoidossa  olevien lasten kohdalla. Hän ei  ole missään nimessä yksittäistapaus, niin suuret pyörät pyörivät  lapsibisneksen  takana. Lapsi tarvitsee yhteyden vanhempiinsa, läheisiinsä, sukuunsa, kummeihinsa perhearvoja kunnioittavasti. Lapsia ei saa kadottaa rautaesiripun taakse tuntemattomaan. Me isovanh...

 Elämämme on muuttunut ahdistavaksi selvitymistaisteluksi jatkuvasti kehittyvää  teknologiaa vastaan.  Ihminen on vääjäämättä menettämässä kosketuksen toiseen ihmiseen. Mitä tapahtuu silloin kun luomamme sähköinen järjestelmä  pettää, eikä se toimi niin kuin olemme ajatelleet sen toimivan? Elämmekö jonkinlaisessa suuressa maailmanlaajuisessa ihmiskokeessa, jonka seuraukset alkavat jo näkyä ihmisen mielen järkkymisenä. Onko meidän kaikkien tähän kokeeseen  osallistuttava? Onko elämämme  muuttunut digitalisaatiota palvelevaksi elämäntavaksi, jossa ihmisyydelle ei ole enää tilaa? Näen  teknologian yhtenä epäinhimillisempänä ja perhettä loukkaavampana  ongelmana nimettömien lastensuojeluilmoitusten tekemisen, ilmoituksen kun voi tehdä täysin perättömästi myös  kiusaamismielessä. Lapsi saatetaan hakea tällaisesta perheestä pelkän sähköisesti tehdyn  lastensuojeluilmoituksen perusteella, tutkimatta lainkaan onko ilmoitus edes  aiheellinen...

 Miksi lapset kodeistaan pois otetaan,  miksi heidän elämänsä  ulkoistetaan.  Miksi vanhemmat ja läheiset lastemme elämästä eristetään  ja heidän tapaamisensa estetään.  Missä on rakkaus läheisten,  missä tuki lasten ystävien?  Ennenkin me toisiamme autoimme,  ja  vaikeuksissa toisiamme tuimme.  Elämä oli toki silloin helpompaa,  ei ollut tietotekniikkaa ollenkaan.  Nyt sanat kiirii niin nopeasti,  "perheellä on asiat huonosti".  Kohta jo lastensuojelu   apuaan antaa,  ja lapset pois kodeistaan kantaa!  Miksi apu ei lastemme omiin koteihin kotiin yllä,  mutta sijaisperheeseen lapset pääsee kyllä!   Sijaisperheille apua tarjotaan,   ja heitä myös siihen koulutetaan.  Äidit ja isät joskus väsyy, se ei ole mikään huostaanoton  syy! Eikö Suomi rakasta lapsiaan,  kun heidän elämänsä näin tuhotaan? On aika taistella perheiden puolesta,  nyt perheet ovat s...

  Olen aivan liian monelta äidiltä saanut ihmeekseni  kuulla, etteivät he  saa enää tavata omia lapsiaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun lapsi on syystä tai toisesta  otettu huostaan.  En voi ymmärtää miten maassamme voidaan toimia näin. Äidit ovat vain saattaneet pyytää  apua tilanteeseensa jossa ovat olleet väsyneitä. Äidit ovat  pyytäneet apua kun heidän omat voimavaransa lasten kanssa ovat huvenneet. Kun näin tapahtuu tarpeeksi monelle äidille, eivät äidit enää uskalla lähteä pyytämään apua siinä pelossa, että heiltä viedään oikeus olla äiti lapsilleen. Puhumattakaan lasten suunnattomasta ikävästä ja  hänen tuhotusta lapsuudestaan  ilman oman äidin hoivaa ja vilpitöntä rakkautta. Myös isovanhemmilta saatetaan viedä oikeus nähdä ja tavata lastenlapsiaan. Lasten vieraannuttaminen läheisistään on  hiljaisesti hyväksytty maan tapa, mutta miksi näin yhä toimitaan?   Maamme lastensuojelu aiheuttaa myös suuria kärsimy...

 Tein eräästä ihmisestä huoli ilmoituksen. En voinut tai osannut tehdä hänen hyväkseen mitään muuta. Yritin etsiä diakonin tietoja joka olisi voinut auttaa häntä, mutten saanut diakonia kiinni. Ymmärän että heillä on asiakkaita niin paljon, että heihin on vaikea saada yhteyttä. Tein sitten huoli ilmoituksen, senhän voi tehdä netin uumenissa niin helposti, yhdellä klikkauksella.  Mutta se olikin tälle huoli ilmoituksen saaneelle ihmiselle todella häpeällinen kokemus. Ymmärrän sen täysin ja kokonaan. Tämä ihminen  koki itsensä niin aliarvostetuksi ja häpäistyksi ja kun vielä rehellisyyden nimissä kerroin nimeni, menetin täysin  kasvoni ja luottamukseni tämän ihmisen silmissä.  Kukaan ei tietenkään  halua tulla nolatuksi sosiaalitoimen edessä, sillä tällainen ihminen saattaa olla kovinkin ahdistunut omasta avuttomuudestaan.  Saattaa myös olla että hän on joutunut tilanteeseen jossa omat voimavarat eivät riittäneet ylläpitämään toivoa yllä, että elämä josk...

  Kuka on mahtanut laatia EU:vaalien vaalikoneen kysymykset? Kysymyksissä  ei ole lainkaan kohtaa  ihmisoikeuskysymyksistä. Siellä oli vain yksi kysymys, pitääkö EU:n puuttua EU:n ulkopuolella tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Kuten tiedämme, eivät lasten eikä vanhusten  ihmisoikeudet ainakaan meidän maassamme toteudu, eikä ehkä koko EU:n alueella niinkuin pitäisi. Onko lastensuojelunkin toimintatavat jo niin korruptoituneita, että EU on siinä mukana, eikä näitä asioita uskalleta ottaa julkisesti ja näin   laajassa mittakaavassa esiin? Yksistään meidän maassamme on n. 20 000, osin laittomasti huostaanotettua lasta, kukaan ei tiedä heidän  tarkkaa määrää. Tietääkö kukaan kuinka  paljon näitä perheistään laittomasti erotettuja  lapsia on koko EU:n alueella ja miten näitä lapsia kohdellaan? Tietääkö kukaan  kuinka paljon rahaa lastensuojelun ympärillä EU:n sisällä liikkuu?  Milloin pureudumme todelliseen lasta ja koko perhettä traum...

  Yhteiskunnassamme on käymässä ennennäkemätön valtataistelu huostaan otetu ista tai sen uhan alla elävistä lapsista. Jos huostaanottoon päädytään, l ap set erotetaan vanhemmistaan ja muista läheisi s tään sen kummemmin lasten tunne elämää ja traumatisoitumista ajattelematta. Huostaanotettuja l apsi a kohdellaan kun esineitä, huostaanoton jälkeen lasten elämään eivät kuulu häntä lähellä ollee t ihmiset, sisaret ja muut suku laiset. Isovanhemmista pu hu mattakaan. Yhteydenpitorajoitukset läheisiin on näille lapsille arkipäivää. Näin ei tietenkään aina ole, mutta näin myös tapahtuu. Perheiden ennaltaehkäisevä tukijärjestelmä ei toimi, vaan maahamme luodut lastensuojelulaitokset, perhekodit j a sijaisperheet odottavat kieli pitkällä lapsia jotta heidän elinkeinonsa säilyisi. Lapsethan ovat aivan selkeästi näiden tahojen elinehto, jotka saavat näistä l apsista toimeentu lonsa. Lastensuojelulakia ei lueta, eikä sen noudattamista valvo mikään taho, vaikka laissa nime ...

  Olin lämminhenkisessä  tilaisuudessa jossa vallitsi   ilo ja valtava ihmisen kohtaamisen riemu. Jokainen sai  vuorollaan tuoda esille   elämästään  asioita joista hän halusi kertoa. Ihmiset eivät tunteneet entuudestaan  toisiaan, mutta kun ilmapiiri oli  vapaa ja rento, se laukaisi jännityksen, jos sitä tilaisuudessa yleensäkään oli. Itselleni tuli mieleen  ettei toisen ihmisen läsnäolevaa  kohtaamista voita mikään. Kukaan ei tilaisuudessa tuijottanut kännykkää, kaikki olivat läsnä ja nauttivat toistensa seurasta. Miten arvokkaita yhdessä koetut hetket tänä päivänä ovatkaan! Vaikka  meillä olisi omaisuutta ja varallisuutta, mutta  emme kohtaisi toisiamme, emme voisi saavuttaa niitä ihmisen elämässä tarvitsemiamme ilon ja onnen hetkiä, joita jokainen meistä elämässään tarvitsee. Onko toistemme inhimillinen  kohtaaminen  vähentynyt? Mikään summa rahaa ei kuitenkaan voita niitä hetkiä jolloin tulemme kuulluks...

  Minulla on unelma! Unelma että maailmastamme poistuisi viha, kauna ja katkeruus, että tilalle tulisi ilo, rauha ja hyväntahtoisuus. Minulla on unelma, että sydämistämme häviäisi tuska, ikävä ja kaipaus, ja tilalle tulisi usko, toivo ja rakkaus. Minulla on unelma että oppisimme rakastamaan, ja toisiamme ihmisinä arvostamaan. Minulla on unelma että oppisimme näkemään, ja hyvyyden sydämestämme löytämään. Minulla on unelma maailmasta paremmasta, maailmasta joka ymmärtäisi myös lasta. Minulla on unelma maailmasta, jossa rakkaus sydämissämme asuisi, ja rakkaus kaikki murheemme poistaisi. Me voimme muuttaa tuohon maailmaan, vihan ja katkeruuden poistavaan. Luota ja usko itseesi aina, ja tämä mieleesi paina - olet hyvä sellaisena kun olet, rakkaus ja hyvyys avaa sinulle kaikki maailman ovet. Älä kuitenkaan lastasi rankaise ja hylkää, sillä ilman läheisten turvaa lapsesi pelkää! Minulla on unelma että vielä me opimme ymmärtämään toisiamme, ja opimme näkemään myös sydämellämme. Kaikki reak...